Niin kauan jaksoin olla kirjoittamatta / soittamatta lähes kokonaan. Eilen fiilsitelin, touchi oli kadonnut aika pahasti, mutta tänään kulki jo hieman paremmin. Wohoo oon nyt kuunnnellu ihan 'tun täysii Mewiä.

Care-line, Care-lines thumbed it up
What are your stories all about?
Carries a weight on her swing
On her swing

Ei tää kirjoittamine oikee inspaa enää näi syvemmällä kesää, mut lupaan vielä avautua jokupäivä oikeen kunnolla. Toistaseks hormonit vie ja naiset sekoittaa päätä. Tai oikestaan nainen. Kaiken takana on se yks 'tun nainen.

Tota edellistä avautumisriviä miettiessäni kuntoon kappallekkin kerksi vaihtua, albumi etenee.

There's a taste that you can't shake
But you can't seem to let them go awry
I know you're special
You're a rocket to me
At this surprised
All the time

Taidankin ottaa levyn huomenna autoon työmatkoille. Speciaaaaaaal. Ja tostakin sanasta tulee mieleen se yks ja ainut ihminen. Voi miksi sun pitääkään olla niin. Ja noin. Olisipa rohkeutta avata ittensä ihan kokonaan, ei sit vituttais joka ilta oma pelokkuus tunnustaa tunteensa. 'ttu.

So are you my lady, are you?
So are you my lady, are you?
The rain, the rain, the rain is falling down
The cars remain

Kyllähän tää tästä pikkuhiljaa avautumiseks tais sittenki muuttua. nimettömänä kirjoittaminen ja asioiden esille tuonti onkin paljon helpompaa hyvän musiikin tahdissa. Tarkemmin tätä kappaletta kuunneltuani (Zookeper's boy) muistan muutman vuoden takaa istuvani ikkunalaudalla kerrostalo-asunnossa ja kuuntelevani täät kappaletta silloisen ihastukseni kanssa, hänelle kerroin tunteistani, sen jälkeen ei paljon toistemme luona vierailtu. Eipä edes kavereina. Memory's.

I know colours wait for you
I feel so car-sick and alone

Autosairaus. Meiä autos haisee kuolema, yks ihminen päätti oksentaa sinne viikonloppuna, imuroitu ja pesty on aineilla, ikkunat ja ovet ollu auki monia tunteja päivittäin. Tais olla kaveri syöny jotai metallia ja happoja. Noh, kylhä se tarjoutu jopa anatamaan krovauksesks rahaa tosta, mulle aika sama, mutta JOS joskus uskallaudun pyytämään naisen kanssani ulos niin sitten pitäisi tuo auto varmaan jollain alkoholeilla läträtä tms.

What a day I have had
What a day I have had
Now it's over, isn't it?
What a day I have had
What a day I have had
Now it's over, isn't it?
There goes Louisa
There goes Louisa

Jospa sitä noitten sanojen kera nukkumaan. Good night.

Vaikka yleisönä oli lähes täysi Olympiastadion, Bon Jovi ei sortunut temppuilemaan Helsingin-keikallaan maanantaina.

Mun mielestä loistava lavakarisma, ei aina tarvii juosta ja hyppiä, vapaauinnin tanssiliike ja lesotus polvennytkäytyksil on cool.

Illan ainoat erikoistehosteet olivat lavan taustan videoruutu ja juhannusviikon illassa sangen vaisuksi jäänyt valoshow.

Tuskinpa noita auringon säteitä saa olla osumatta stadikalle, sama se on poltella miljoonia valojen kera kun ne ei mihkään näy. Järjestyssäänötuusiks ja nää keikat 23-00 alkaviks. Kulttuuria, lutuuria!

Stadionkonsertin näyttävin osa olikin täysillä mukana elänyt yleisö. Käsimeri velloi takakaarretta myöden. Sanat osattiin hyvin. Viimeisenä ennen encoreja kuultu Livin' on a Prayer aloitettiin antamalla yleisön laulaa ensimmäinen säkeistö.

Kuuntelin äsken kyseistä biisiä liveversiona vuodelta '00, kylmät väreet nous kun muisteli eilistä. Iso käsi kaikille \o/

No enivei, oli äänentosito laatua mitä tahansa, paras keikka missä mä olen ollu, en tosin monellakaan ole ollut, ettei sillä. Enivei, keikkapaitaa löytyy ja muutamia kuvia ja äänitettä kännykästä. Laittaispa joku youtubeen tai johki pient pätkää, omat nii huonolaatusia, ettei mee itelläkää läpi ku pelkästää sen takii et pystyy kuvittellee sen eilisen tilanteen.

Mahtavuutta. Bon Jovi 16.6.08, kiitän.

Ainii kursivoidut on heasrin artikkelist, sinne siis kopiraitit. Tääki o kursivoitu mut kirjotin itte.

Aamusta iltaan tosiaan, mtu ei todellakaan kitaraa. Aamulla ylös ja töihin, töistä kotiin ja keittiön kautta treeneihin. Treeneistä kotiin ja mahollisia kotitöitä + koneella lorvailua ja chattailua. Em-skaboja ketellessa ina kun siltä tuntuu. Myöhään nukukmaan ja väsyneenä taas aikaisin ylös.

Kitaraan koskenu viimeks, öö.. paha sanoo. Noh ehkäpä sitä taas joku päivä.

Ei ole viimepäivinä tullut kirjoiteltua. Lauantaina oltiin tuhannen tuiskeessa viihteellä, sunnuntaina podettiin sitä ja nämä kaksi päivää on tässä mennyt töissä ja treeneissä. Kädet on täynnä rakkoja kättentöitten takia, joten kitaran soitto ei kauheasti miellytä, en ole sitä soittanutkaan näinä 4 päivänä kuin lauantaina hetken.

Jokseenki harmittaa kun jopa tää kirjottamine kirvelee käsissä, joten lopetankin sen nyt.

V*ttu kun ei sormet taivu s**tana, mitä v*ttua mees v*ttuun siitä mä treenaaaaan AAARGHH.

Kai tää on se kohta "urasta" kun ei jaksa enää innostaa, pari tuntia 'soittaa' ja taso ei muutu mihinkään. Noh onneks on kohta kesä, vielä kun ois rahaa ni vois tyhjentää päätä oikeen kunnolla. Ääääääärgh. Argh.

Sormenpäät paskana, kitara ei pysy vireessä ja linnut laulaa rumemmin, kovempaa ja aikasemmin aamu aamulta, someone give me a gun. Ehkä kuuntelen vähän aikaa vihasta musiikkia ja koitan elää asian kanssa. Mur.